Mikä-Mikä-Maa

Julkaistiin viime perjantaina 20.1.2017 uusi kappale nimeltä "Mikä-Mikä-Maa". Kappaleessa vierailee Aikakoneestakin tuttu Sani. Kappale pääsi Suomipopin POP TOP10 - listalle, ja soikin siellä eilen ensimmäistä kertaa sijalla 4. Oli todella jännää kuunnella omaa kappaletta ekaa kertaa isolta radiokanavalta. Luulen, että pitkäaikaiset fanit, ystävät ja perhe kokivat samanlaisia kylmiä väreitä ja hikikarpaloita yhtä aikaa. Se oli aika mageeta. Tänään kappale soi sitten sijalla 2! Virittäydy siis taajuuksille klo 19 jälkeen ja muista äänestää meitä joka päivä täällä!

Kappale sai alkunsa jo vuonna 2015. Mulla iski jonkinlainen ikäkriisi lähestyneestä 25-vuoden iästä, ja toivoin että Peter Pan koukkaisi mut mukaansa Mikä-Mikä-Maahan... No kaikki lukutaitoisethan tietää, ettei niin voi tapahtua. Ne ajatukset kuitenkin rullasi päässä, ja alkoi muodostua riimeiksi - muistoiksi, iloksi ja suruksi. Siitä syntyi Mikä-Mikä-Maa. 

Tämä on ollut pitkä ja raskas projekti, mutta olen iloinen, että saatiin julkaistua tällainen iskelmäräp tähän väliin. Katsotaan mihin suuntaan seuraavat projektit vie ;)

Kiitos kun olette mukana! Tässä kappaleen video:

 

KUUNTELE SPOTIFYSTA JA LISÄÄ SOITTOLISTALLESI: Mikä-Mikä-Maa Spotify

1500km.

Huhheijaa, kun meneekin aika nopeasti. En ole aiemmin "ehtinyt" näpytellä teille, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Käytiin kuvaamassa viikko sitten viikonloppuna musiikkivideota Espoossa. Matka alkoi perjantaina, kun vapauduin Tuccabajan Marjon käsittelystä. Laitoimme lisää pidennyksiä ja värjäsimme hiukseni. Myös Pin-ups Unitedissa vaikuttava Meri lähti reissuun messiin assariksi ja kuskiksi. En ymmärrä miksei kukaan luota ajotaitoihini ( :D ) mutta ehkä parempi niin!

Matka oli pitkä, pimeä, kylmä ja vähä-luminen. Hetken jo mietimme mennessämme, että onkohan Espoossa edes lunta kuten meille kerrottiin. Matkalla kun ei ollut. Saavuimme puolen yön tuntumassa Espooseen, jossa oli kuin olikin valkoinen lumipeite.

Aamulla lähdimme yhdeksän aikaan kuvauspaikalle. Koukkasimme juna-asemalta Lungi Median Kimin, joka oli tullut yöjunalla perässä. Kuvauspaikalla odotti isäni ja pian paikalle tuli siskoni videomme näyttelijän kanssa. Hetken kuvailtuamme saapuivat paikalle myös tuplaajani Neea aviomiehensä ja lapsiensa kanssa. Tämä kuulostaa melkoiselta perhetapahtumalta, mutta kyllä me videotakin kuvasimme! Mukavaa, että kaikki osoittivat tukensa projektille.

Kun saimme ensimmäiset kuvaukset pakettiin, ajelimme vanhoille kotikulmilleni. Aika samaltahan se näytti, kuin lähes 20 vuotta sitten. Kuvasimme osan videota ala-asteeni pihalla, josta siirryimme Leppävaaraan jossa vietin nuoruuteni. Ehdimme kuvata kaiken valoisaan aikaan. Päivä oli paketissa!

Seuraavana päivänä lähdimme ajelemaan puolen päivän aikaan kohti Tamperetta, jossa kuvasimme pätkän videota. Kävimme myös Pyynikin näkötornissa katselemassa maisemia. Korkeanpaikankammoni yritti viimeiseen asti estää minua menemästä ylös, mutta menin silti! Näkymät olivat upeat, vaikka pakkanen puri ja tuuli oli hurja. Tampereelta pääsimme lähtemään seitsemän aikaan kohti Oulua, jossa olimmekin yöllä yhden jälkeen. Kilometrejä kertyi n. 1500. Reissu oli melkoisen uuvuttava, mutta mukava - ja varmasti valmis video palkitsee.

Upeat vaatteeni ovat HerSecretin valikoimasta. Kestävän meikin kuvauksiin takasi Everyday Minerals - meikit, jotka yllättivät minut positiivisesti - ennen niin kiiltävä pärstäni oli täysin matta ja upea koko pitkän kuvauspäivän!! Suosittelen!

Näet paremmin postauksen kuvia instagramista !

Arkielämää.

Haava - musiikkivideo julkaistiin pari viikkoa sitten. Se oli henkisesti tosi kova paikka, ja ensimmäinen viikko menikin melkoisen ahdistuksen kourissa. Kamalaa, kun ne asiat pamahti yht'äkkiä taas vasten kasvoja. Noh, mutta nyt olo on jokseenkin helpottanut, ja on päässyt taas ns normaaliin arkeen takaisin.

No mitä se minun arki on? Tässä päivityksessä pureudunkin enemmän siihen, sillä en ole aiemmin tainnutkaan kertoa juurikaan yksityisestä elämästäni.

Pömppä ja Fasu.

Asun Oulussa, kerrostalokolmiossa neljän kissani kanssa. Vanhin kissani on tyttö, Fanni 8v, rodultaan Bengali. Fanni tuntee arvonsa ja on melkoinen diiva. Sitten on pieni maatiaispoika Fasu, 7v, hellyydenkipeä ja leikkisä, joka kärsii epilepsiasta. Porukan kolmas on Fido "Pömppä", joka on 6v maatiaispoika, todella vilkas, seurallinen ja hassu. Neljäntenä lempeä kippurakorvainen American curl Fili "Vili, Vilperi" 6v, joka rakastaa nukkumista ja hellyyttä. Haaveilen viidennestä kissasta, joka olisi Sfinx tai mahdollisesti American curl. Olen siis vannoutunut kissatäti, enkä haaveile perhe-elämästä.

Arkipäiväni kuluu lähinnä kissojeni kanssa ja musiikin tekemisen parissa. Kissat vaativat ansaitsemansa huomion, ja jaksavat kyllä valittaa jos ovat olleet yksin liian pitkään. Ajoittain myös studiohuoneeni oven takaa kuuluu sydäntä riipaisevaa maukumista, jos olen ollut liian kauan sorvin ääressä. Myöskään äänityksissä ei voi välttyä taustalauluilta. Karvapallot arvostavat eniten yhteisiä iltoja, kun katsotaan telkkaria ja pötkötellään. Kun menen nukkumaan, kääriytyy jokainen mahdollisimman lähelle tai päälleni nukkumaan.

Olen vähän sellainen erakko. Viihdyn hyvin omissa oloissani. Tietenkin näen myös ystäviäni ja pidämme yhteyttä päivittäin. Useimmiten käymme esim. kirppiksillä tai juomme vaan kahvia parantaen maailmaa. Itse en käytä alkoholia, joten kosteita iltoja ei tule enää vietettyä. Ajoittain käydään kuitenkin laulamassa karaokea tai bilettämässä - minä toimin luottokuskina.

Valvovan silmän alla Easymovessa.

Kerran viikossa käyn myös fysioterapiassa Easymovessa, sillä minulla on ollut vuosikausia selkävaivaa, ja lihakset niin jumissa, ettei ole tosikaan. Lihasjumit haittaavat jo pahasti keikkailua ja liikkumista. Niimpä Easymoven porukka otti projektini hoitaakseen. Tuntuu, että liikkuvuus on parantunut jo ihan parissa viikossa. Ammattilaisen ohjeilla saa ihmeitä aikaan, mutta toki se vaatii omankin panoksen. Niimpä teen venytyksiä kotona päivittäin. Ostin myös ns pilatesrullan, jolla rullailen lihasjumeja - se on superkivuliasta, mutta kuulemma alkaa helpottaa kun jumit aukeaa.

Arkeeni kuuluu myös kuntosali. Käyn Ritaharjun EasyFitissä. Parasta on treenata aamuisin, jolloin salilla ei ole tungosta ja päivä saa mukavan energisen startin. Kuntosaliohjelmani on Fitverstaan Mirjan käsialaa. En ole montaa viikkoa vielä ehtinyt edes käydä, mutta tuloksia huomaa jo - olen vahvempi. Tavoitteeni onkin tulla vähän vahvemmaksi, että jaksan arkisissa asioissa paremmin. Haluan myös pudottaa muutaman ylimääräisen kilon. Tavoitteitani tukee myös Fitverstaan Sallan tekemä ruokavalio. Oli mukava huomata, kuinka paljon ruokakustannukset pienenivät, kun ruokailut oli määritetty etukäteen, eikä tule ns heräteostoksia tms turhaa. Ruokavalio on muutenkin maukas ja jaksan todella paljon paremmin!

Työni painottuvat viikonlopuille, sillä olen karaokejuontaja. Rakastan työtäni. On mahtavaa työskennellä musiikin parissa.Toki yötyöt ovat raskaita ja rytmien kääntäminen hankalaa, mutta jokseenkin siihen on jo tottunut vuosien varsilla. Olen tainnut olla karaokejuontajana nyt jo viitisen vuotta. Aika menee kyllä nopeasti.

Kaiken tämän lisäksi olen ehdolla myös kuntavaaleissa. Kampanjointiin tuli vähän jarrua musakuvioiden takia, mutta josko me saataisiin rattaat pian pyörimään. Mikäli haluat auttaa minua kampanjani kanssa, niin voit lahjoittaa avukseni rahapussillesi sopivan summan täältä!

Parhaillaan suunnittelemme myös uutta musiikkivideota, joka kuvataan marraskuussa.

En oikeen keksi enää muuta, mistä kertoisin. Jos sinulla tulee jotain mieleen, mitä haluat tietää niin älä epäröi kysyä! Vastailen kyllä mielelläni kysymyksiin.

Haava.

Siitä on päivälleen neljä kuukautta. Se oli mun, ja monen muun, elämän kamalin aamu. Aamu, jolloin kaikki hajosi pirstaleiksi. Mun paras ystävä oli kuollut.

Se oli yllättävää ja odottamatonta. Ei sitä oikein vieläkään ymmärrä, eikä siitä varmaan ikinä pääse yli. Kesäkuu meni sitten hoitaessa juoksevia asioita. Se kuukausi tuntui loputtoman pitkältä. Välillä mä mietin, että oisko parempi itsekin kuolla. Tuntui, että multa vietiin käytännössä kaikki mitä mulla täällä Oulussa oli. Mulle tärkein ihminen, joka oli aina siinä. Aina. Sitten yht'äkkiä sitä ei enää ollut. Kun mua itketti, se ei enää silittänyt mun päätä ja ottanut mua kainaloon. Kun mua nauratti, se ei enää nauranut mun kanssa vedet silmissä. Mun tukipilari oli poissa. Sitä ihmistä ei vaan enää ollut.

Aina, kun meinasin luovuttaa, mä muistin mitä lupasin hänelle, ja mitä me iskettiin meidän molempien ihoonkin "Never give up". 

Tuli se päivä, kun saatiin käydä katsomassa häntä. Mä vaan odotin, että ne silmät aukeaa. Jotenkin mä vaan kokoajan ajattelin, että se hyppää kulman takaa ja nauraa, että olipa paska läppä. Mutta niin ei käynyt. Silmät ei auennut, eikä se enää ikinä hypännyt kulman takaa mun eteen. Kun se ruumisauto sitten lähti siitä pihasta, musta tuntui että osa mun sydäntä kuoli. Jotenkin sen lopullisuuden tajusi. Se ihminen oli nyt oikeesti poissa.

Nämä neljä kuukautta on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa. Ei oikeastaan ole päivääkään, kun en itkisi. Ei päivääkään, kun en kaipaisi. Ei oikein vieläkään jaksa ymmärtää tätä todeksi. Tuntuu, että tää on vaan pitkä painajainen ja välillä vieläkin odottaa, että tästä heräisi ja kaikki olisikin hyvin.

Mutta ei. Maailman vahvin ihminen on poissa. Mun sankari.
Nyt mun sydämessä on vaan iso haava. Se varmaan paranee ajan kanssa, mutta kyllä siihen arpi jää.

Kiitos Maya, kun lähdit tähän kappaleeseen mukaan tehden siitä täydellisen. Tämä on mun henkilökohtaisin, ja itselleni ehdottomasti tärkein biisi.
Toivottavasti Ryan voi olla ylpeä musta.

Melankolista matskua.

Kuvattiin menneellä viikolla uutta musiikkivideota Lungi Median kanssa. Musiikkivideon kuvaus herätti valtavia tunteita, sillä kappale on todella henkilökohtainen. Minun oli alunperin tarkoitus tehdä kyseinen biisi vain itselleni. Halusin purkaa tunteeni ja ajatukseni johonkin, ja mikäs muukaan minua on kannattanut kaikki nämä vuodet, kuin musiikki. En ajatellut julkaisevani sitä, mutta lähipiirin kannustuksella päätin saattaa sen julkaisukuntoon. Kappaleen laulajaksi valikoitui ylivoimaisesti Maya Paakkari, joka sopi biisiin täydellisesti ja toi siihen valtavasti sielukkuutta. Maya oli myös henkilökohtaisuuden takia oikea valinta.

Kuvauspäivä alkoi aamupäivällä Oulun kauniissa maisemissa auringon hyväillessä meitä. Ainoaksi ongelmaksi pääsikin muodostumaan liiankin hyvä sää, emmekä saaneet haluamaamme tuulta mukaan. Noh, kerrankin näin - aiempia videoita kun mietitään, niin sää ei todellakaan ole ollut puolellamme (kaatosateet Pessimistijolla ja Itsevarma ja kaunis kuvauksissa). Kuvaukset sujuivat tuulen puutetta lukuunottamatta ongelmitta, vaikka melkoista tunteiden vuoristorataahan se osaltani ajoittain oli. Kuvaus oli kuin jonkinlaista terapiaa - välillä olin niin syvällä jossakin, että en edes tajunnut mitä tein. Itkin, tärisin ja räppäsin. Niin ei ole ikinä ennen käynyt.

Olin kuitenkin iloinen, että me teemme tämän. Tästä tulee hieno.

Aiemmasta iloisesta ja positiivisesta matskustani poiketen nyt käydään aika syvällä. Tavallaan jännitän mitä mieltä kuuntelijani ovat, mutta toisaalta taas tämän kappaleen kohdalla en välitä. En osaa selittää sitä. Kappale vaan raapaisee niin syvältä sydämestäni, että tärkeintä minulle on se, että tein tämän kappaleen. Toivon kuitenkin, että moni saisi apua ja lohtua sanoituksista.

Kappale julkaistaan pian.

 Tässä muutama making of - kuva kuvauksista:

Kuvat: Meri Kurtelius

Ruokavaliota ja liikkuvuutta.

Kanaa, bataattia, salaattia, avokadoa.

Aloitin viime viikolla kuntosaliohjelman ja ruokavalion, jotka ovat Fitverstaan taitavien personal trainereiden Sallan ja Mirjan käsialaa. Kyllähän minua aluksi kauhistutti ajatus tiukasta ruokavaliosta, mutta ruokavalion seuraaminen osoittautuikin yllättävän helpoksi ja mukavaksi! Olo kohentui huomattavasti ravitsevan ruoan ansiosta.

Ruokavaliossa on useita eri vaihtoehtoja, joten joka päivä ei tarvitse syödä samaa ruokaa. Kyseessä ei myöskään ole kuiva kana ja riisi, vaikka monet niin olettavatkin. Laitan tähän blogipostaukseen kuvia omista annoksistani. Itse ainakin olen ollut tyytyväinen.

Alpro jogurttia, mustikoita, pähkinää, leipä.

Haasteita löytyy myös. Teen yötöitä 2-3 kertaa viikossa, joten rytmit muuttuvat näiksi päiviksi. Ensin epäilin miten ruokailut saa ajoitettua, mutta Sallan kannustuksella ja ohjeilla työyöt sujuivat hyvin ja kylläisinä. Näiden jälkeen taas paluu normaaliin - simppeliä. Eilen sitten kuvasimme uutta musiikkivideota, jolloin ruokailut olivat täysi mahdottomuus. Vähäsokerinen proteiinipatukka upposi kuvauspaikalle kävellessä ja avokadon lusikoin autossa. Noh, jotain kuitenkin! Vähäiset ruokailut kuitenkin kostautuivat illalla herkkuhimona, jolloin tajusin miten kehoni toimii ja kuinka tärkeää on syödä säännöllisesti oikeita ruokia - rytmit ja kunnon annokset vievät herkkuhimon kokonaan pois. Eilen illalla oli ensimmäinen kerta yli viikkoon, kun tämä sokerihiiri olisi kaivannut jotain kunnon herkkupommia.

Aloitin uudelleen myös kuntosalilla käymisen. Ritaharjun EasyFit oli kokenut huiman muodonmuutoksen sitten viime näkemän. Kuntosali oli siirtynyt uusiin upeisiin tiloihin ja treenimotivaatio oli huipussaan! Noh, tottakai juuri ennen uuden kuntosaliohjelman alkua, onnistuin toheloimaan reiteni omaa typeryyttäni, joten viime viikon treenit painoittuivat yläkroppaan. Onneksi Mirja jaksoi fiksata ja tehdä uusia ohjelmia, jotta pääsin kuitenkin treenaamaan. Sehän se on tärkeintä - aloittaa. 

Tonnikalaa, lämpimiä kasviksia, salaattia, avokadoa.

Päätin viimeinkin myös ottaa itseäni niskasta kiinni ja laittaa jalkani kuntoon. Minullahan on pitkään ollut ongelmaa, että pohkeet revähtävät keikoilla tai reidet esim. kyykätessä. Takareiteni ovat niin jumissa, että selkäkin kipeytyy ajoittain sen vuoksi. Olen myös todella jäykkä. En liiku oikeen suuntaan tai toiseen. Nyt on aika parantaa liikkuvuutta ja tehdä loppu jatkuville revähdyksille! Pateniemessä sijaitseva Easymove otti projektini hoitaakseen, ja tänään aloitimme opettelemalla erilaisia venytyksiä ja tutkailemalla kuinka paha tilanteeni on (ja se on paha!). Uskon kuitenkin, että kotona tehtävät venytykset ja viikottaiset fysioterapiakäynnit tuottavat tulosta. Jee.

Puhtia kaurasta.

Törmäsin muutama kuukausi sitten sattumalta Puhtikauraan. Ihmettelin tuotetta kaupassa, mutta edullisen hinnan vuoksi se lähti kokeiluun. Ja onneksi lähtikin! Siitä asti se on kuulunut jokaiseen smoothieen, leipätaikinaan, lettuihin yms. Kyseessä on tosi monipuolinen ja hyvänmakuinen kaurapuuteri, joka pitää nälän loitolla useita tunteja. Varsinkin aamusmoothie muuttui huomattavasti täyttävämmäksi Puhtikauran ansiosta. Puhtikaura sopii myös hyvin leivontaan, ja esim rieskat sai ihan uutta potkua Puhtikaurasta.



Banaaniletuista tuli äkkiä lemppari, tässäpä teillekin herkullinen resepti kahteen pieneen banaanilettuun.

1 banaani (survottuna)
1 kananmuna
2rkl puhtikauraa
½ tl leivinjauhetta

Paistan pienellä lämmöllä kannen alla molemmin puolin usean minuutin ajan, ja nautin mustikoiden ja agavesiirapin kera. Nam.

Vihreänä innosta.

Asetun ehdolle Vihreiden joukkoon kunnallisvaaleissa 2017. Jännää. Viikonloppuna olin mukana ensimmäistä kertaa messuilla Vihreiden teltalla. Jaoin karkkia ja hymyilin, mitäpä siinä muuta, kun en ole ihan vielä lukkoon lyönyt teemojani. Tutustuin mahtaviin tyyppeihin, ja sain paljon uusia ideoita kampanjaani. Ei ollut missään nimessä turha reissu, vaikkakaan en saanut itseäni juurikaan tuotua esille mahdollisten äänestäjien keskuudessa. Kokemuksena kuitenkin tärkeä ja opettava.

Olin ehdolla myös vuonna 2012. Tuolloin lähdin hetken mielijohteesta, eikä minulla ollut sellaista paloa kuin nyt. Ei ollut asioita, joita näin päättäväisesti haluaisin viedä eteenpäin. Ei ollut myöskään suunnitelmaa. Olin tuolloin kuntouksessa selkäsairauteni takia, ja huonon kuntoni vuoksi en pystynyt edes kampanjoida. Taisin kerran käydä vaalikopilla ja se oli siinä. En pystynyt seistä tai kävellä, joten kampanjointi oli mahdollista oikeastaan vain somen kautta.

Nyt korjaan virheeni, ja aion ehdottomasti tehdä näkyvän ja huikean kampanjan. Minulla on apuna kourallinen kavereita ja MK tapahtumapalvelut. Olemme ideoineet kampanjan sen mukaan, että saamme sen aikana tehtyä hienoja juttuja, joilla on merkitystä. Vaikka en pääsisi läpi, voin hyvillä mielin miettiä kaikkea tekemäämme hyvää. Pistetään hyvä kiertämään yhdessä - siitähän elämässä on kyse.

Voit seurata vaalikampanjaani ja - juttujani täältä!

Mustavalkoista.

Kuva: Toni Manninen

Kylläpä on taas aikaa kulunut viime kirjoituskerrasta. Onhan tässä sattunut ja tapahtunut kaikenlaista.. 

Saimme kevään aikana tehtyä uuden "Pessimistijolla" - kappaleen ja musiikkivideon, (katso video postauksen alaosasta). Kappale oli ns hetken mielijohteesta alkunsa saanut positiivinen rallatus, jonka teksteissä mukana on Sana Mustonen. Kevyt kesäralli ei kuitenkaan saavuttanut odotettua suosiota - harmi. Uhrasimme tunteja ja tunteja biisin ja videon eteen.. Mutta tälläistä se on tällä alalla, ei auta kuin toivoa parempaa menestystä seuraavalle biisille. Homma kun ei kuitenkaan ilmaista ole..

Monet kyselevätkin, koska tulee uutta tai miksei uutta tule? Voin rehellisesti sanoa, että aikaa olisi, mutta rahaa ei. Kappaleiden teko on oikeasti kallista. Olenkin hakenut pari kertaa tukirahoja, mutta toistaiseksi tuloksetta. Tälläkin hetkellä hakemus on vetämässä, jota voit käydä äänestämässä tämän linkin kautta. Siihen menee noin kaksi sekuntia. Kiitos.

Kuva: Toni Manninen

Onhan meillä kokoajan projekteja ja demoja työn alla, mutta julkaisuun asti saatettavat kappaleet käyvät äänityksen lisäksi miksauksen ja masteroinnin kautta, jolloin hinta on aika huikea.. Nämä on näitä omakustanneartistin huolia. Jospa vielä jonain päivänä ongelma helpottaisi, ja saisin keskittyä täysillä musiikin tekoon.

Onhan tässä toki etunsa, kun julkaisee harvakseltaan kappaleita; huomaa itsekin kehityksen kappaleiden välillä. On myös mukavaa saada asiasta muilta palautetta. Rakastan kuitenkin kehittää itseäni, enkä kestäisi jos jumittaisin samassa tilassa taidollisesti kokoajan. Myös henkinen kasvu viimeisen vuoden ajalta on saattanut visioni aivan uudelle tasolle. Harmikseni kuitenkin fanikunta on pienentynyt jonkin verran - ihan ymmärrettävästi, kun en ole saanut uutta matskua julkaistua toivottuun tahtiin. Kyllä täältä tulee ihan kreisiä settiä, heti kun saadaan asioita kuosiin!

Asiat eivät siis ole ihan niin mustavalkoisia, ettenkö jaksaisi tai haluaisi tehdä. Raha se vain ratkaisee yllättävän paljon, eikä asiaa helpottanut kesäkuun alussa päättynyt päivätyöni. Sanoisin kesän olleen muutenkin elämäni raskainta aikaa, sillä paras ystäväni kuoli kesän alussa. Olen elänyt kuin usvassa.. Eteenpäin mennään päivä kerrallaan ja musiikki auttaa jaksamaan. Olen omistanut tälle räppiharrastukselle jo huikeat 11 vuotta, ja omistan varmasti koko elämäni. Kumpa saisin tehdä tätä elääkseni joskus.

Tässä uusin kappale videon kera:

Uusi musiikkivideoni!

Alkuvuosi kului uuden biisiprojektin parissa, joka lähti käytännössä sattuman kautta käyntiin. Tuottaja Kim Keränen lähetti biisi-ideansa minulle, josta innostuin ja tein räpit taustaan. Kappale oli todella keskeneräinen, kun kävimme kahvilla ihan muissa asioissa Temen (Panama Rayo) kanssa, jolle päätin soittaa demon. Teme innostui kappaleestani siinä määrin, että halusi auttaa sävellyksen kanssa. Siinäpä sitten istuttiin ilta studiolla vääntämässä sävellystä. Biisi sai aivan uuden luonteen. Seuraavana päivänä äänittelimme räppejä uusiksi sisään, ja soitin ystäväni Leilan demottamaan laulukertosäettä. Ennenkuin edes huomasin, olin suunnitellut jo puolet musiikkivideosta. 

Kaikki tapahtui niin nopeasti. 

Pian meillä olikin jo kasapäin innokkaita sponsoreita apuna, jotka halusivat tukea meitä. Isoin kiitos kuuluu jälleen Sinikaarre - liikkeen ihanalle omistajalle Sinikalle, joka uskoo minuun niin paljon, että välillä ihan itkettää. Sinikka oli isona apuna ja tukena projektissa. Suuri kiitos kuuluu myös Hotelli Iso-syötteen johtajalle Juhalle, joka mahdollisti kuvausreissumme Iso-syötteen upeissa maisemissa. Syötteen eräpalvelut tarjosivat unohtumattoman kokemuksen, kun sain ajaa huskyvaljakkoa - kiitos! Pudasjärven Seppo Huitsi antoi meidän kuvata porotilallaan, vaikka minua se pelottikin. Oulun Tuccabaja taikoi jälleen upeat meikit, ja verkkokauppa Leeloo.fi lahjoitti parit kuvausvaatteet. Kiitos kiitos kiitos. Kiitos myös Spinella, Dark Choice Tattoo, Oulun Viihdemixeri ja kaikki muut tukijat!

Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan projektiin!

Uusia kuvia.

Kuvailtiin uusia promo - ja mallikuvia joulukuun alussa. Meikistä ja hiuksista vastasi Tuccabajan Marjo, joka tekee todella upeita kuvaus, hää - ja arkimeikkejä! Jos siis tarvitset meikkaajaa, tiedät kenen puoleen kääntyä. Vaatteista vastasi Leeloo ja HerSecret, kynsistä Spinella ja itse kuvauksen suoritti Valokuvauspalvelu Ikuistettu. Kuvauksissa oli rento meininki ja saatiin ihan hyviä ruutuja, 

tässä olkaa hyvä!

 Kuvien vaatteet HerSecret

Kuvien vaatteet Leeloo 

 

Kiitos kaikille yhteistyöstä!

Mikä oli sinun lempikuvasi?

Joulun taikaa.

Tämän vuoden joulukuu oli hieman tavallista raskaampi. Hommaa riitti enemmän kuin olisi ehtinyt tehdä. Alkukuusta Tuccabaja fiksasi lettini uuteen uskoon ja otimme uusia promokuvia (niistä lisää seuraavassa päivityksessä.) Pienehkö joulustressin poikanen pääsi yllättämään, mutta en stressannutkaan ystävieni tai perheeni lahjoja, sillä olinhan hoitanut tonttuilut hyvissä ajoin jo marraskuun lopulla. Enemmän stressasin ja pohdin tuntemattomien ihmisten joulumieltä ja piristämiskeinoja. Halusin tehdä hyvää, mutta miten?

Keksin kampanjan lahjojen jakamisesta tuntemattomille. Tarkoitus olisi mennä Rotuaarille, ja jakaa satunnaisille ohikulkijoille paketteja jouluntoivotuksen kera. Mietin pääni puhki, mitä paketteihin laitan ja miten toteutan kaiken...

Suureksi ilokseni Alusasuliike Sinikaarre lähti hankkeeseen mukaan. Aloimme ideoimaan kampanjaa. Päädyimme laittamaan paketteihin ihanat pörrösukat ja nimmarikorttini. Paketteja tulisi 50kpl. Lisäksi Sinikaarteen omistaja Sinikka oli kutonut ihania vauvasukkia, joita paketoimme pieniin joulupaketteihin. Kampanjan kruunasi korillinen joulukarkkeja, suklaapukkeja ja tonttulakkeja. Työtunteja ja rahaa kului, mutta ihmisten iloiset ilmeet ja lasten raikuvat joululaulut korvasivat kaiken vaivan. Se hyvän olon tunne, jonka siitä saimme - sitä ei voita mikään. Ei mikään.


Joulukampanjan lisäksi minä ja Rela olimme Sinikaarre - liikkeessä kaksi päivää luomassa jouluista tunnelmaa. Rela soitteli pianoa ja lauloi, minä jammailin mukana tai jaoin liikkeen edustalla karkkia ja toivottelin hyvää joulua. Halusimme tarjota jotain pientä piristystä joulustressin keskellä. Luulen, että onnistuimme. 

Olimme tehneet jo paljon, mutta halusin tehdä enemmän. Olen aina saanut eniten kiksejä auttamalla muita - näkemällä, kun muut ilahtuvat ja ovat iloisia. Koin, että pystyn vielä kohentamaan joidenkin ihmisten joulumieltä.

Niimpä laitoin facebookin Oulu - ryhmiin ilmoituksen, joissa etsin vähävaraisia ihmisiä, jotka eivät voisi itselleen ostaa mitään kivaa jouluna, eivätkä muutoinkaan saisi lahjoja. Ilmoituksiin tuli useita vastauksia. Kirjoitin, että toivoin vain oikeasti apua tarvitsevilta yhteydenottoja, mutta netin kautta ei voi ikinä tietää kuka vedättää, vaikka ajatuksesi olisi kaunis ja hyväntahtoinen (useat ihmiset vain ovat niin itsekkäitä..) Toivon kuitenkin edelleen, että lahjani menivät oikeisiin osoitteisiin, sillä olin panostanut niihin satoja euroja ja monia tunteja.

Seitsemän lahjapakettia löysi omistajansa ryhmien kautta - sisältö määrittyi aina saajan toiveiden mukaan. Viimeinen paketti lähti saajalleen jouluaaton aamupäivänä kadulla - sen muistan aina, kuinka vanhempi rouva ilahtui "Minulleko? Eihän me edes tunneta!".

Kun pitkä ja raskas joulukampanja oli viimein takana, oli ihana siirtyä joululomalle rentoutumaan. Itselleni ostin joululahjaksi tietenkin uuden tatuoinnin, jonka luottotatuoijani Tapsa (Dark choice tattoo) oli suunnitellut. Kuvasta tuli upea, vaikkakin kipeää se teki.

Kuva: Juho Alatalo

Tämä oli paras joulu aikoihin. Sain niin hyvän mielen muiden auttamisesta, ja haluankin haastaa jokaisen teistä hyvän kierrättämiseen. Pienellä teolla on jollekin suuri merkitys. Autetaan toisiamme päivittäin, eikä anneta elämän pyöriä vain oman navan ympärillä. Positiivisuus kantaa, ja pelkkä sinun hymysi voi pelastaa jonkun toisen synkän päivän!

Hymyile, ajattele positiivisesti ja jaa hyvää energiaa ympärillesi! :)

Mustikkaruudut (sokeriton ja maidoton)

Lupasin instagramissani, että näpyttelen herkullisen ja kevyehkön reseptini tänne, ja nyt viimein ehdin. Kokeilin siispä toissaviikolla tehdä perinteisiä mustikkaruutuja, mutta ilman sokeria tai maitotuotteita. Piirakasta tuli mehevä ja erittäin maukas! Suosittelen! Parhaimmillaan piirakka on vanilja proteiinivanukkaan kera. Nam.

 

90g voita

2 kananmunaa

2dl voimaruoka Wholefood360 vanilja

1,5dl vehnäjauhoa

2tl leivinjauhetta

1,5dl Alpro zero "soijajogurttia"

Mustikoita

 

Vatkaa munat ja sulatettu voi sekaisin. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää alpro joukkoon.

Yhdistä seokset keskenään ja sekoita taikinaksi. Kaada puolet taikinasta voideltuun vuokaan (n.20cm), lisää mustikat ja loput taikinasta mustikoiden päälle.

175astetta noin 30min alatasolla.

 

 

 

Perinteisten kaapista löytyvien ainesten lisäksi reseptistä löytyy Wholefood360. Moni varmaan ihmetteli, mitä se on? Kyseessä on superfood sekoitus, jossa on myös paljon proteiinia. Jauhe sopii erinomaisesti leivontaan korvaamaan perinteisiä jauhoja ja tuomaan makua, smoothien pohjaksi (tai ihan sellaisenaan), puuron sekaan tai pannareihin. Tässä siis vain esimerkkejä, mihin itse olen tuotetta toistaiseksi käyttänyt. Wholefood360 on monipuolinen tuote, jota löytyy suklaan ja vaniljan makuisena. Ehdoton lempparini! Lisää infoa tuotteesta täältä!

 



Olet mitä syöt.

Moikka!

Multa on kyselty paljon viime aikoina, että mitä mä nyt syön, kun olen dieetillä. Haluan korostaa, että en ole dieetillä, vaan yritän oikeasti elää lopun elämääni tämän terveellisemmän kaavan mukaan. Siksipä en halua kieltää itseltäni mitään, vaan syön oikeastaan mitä mieli tekee milloinkin - mutta syön järkevästi.

En olisi pari kuukautta sitten uskonut, että pystyisin muuttamaan elintapani näin. Söin päivittäin suklaata, einesruokia ja muuta epäterveellistä. Leivoin usein erilaisia suklaa - ja juustokakkuja, join skumppaa ja kokkasin kaikenlaisia kerma ja voi pohjaisia ruokia. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin : niitä ei ole ollut yhtään ikävä!

Olen kehitellyt terveellisempiä herkkuja, joita voi syödä hyvällä omatunnolla herkkuhimon iskiessä. Uusin kokeiluni on mustikkakaurapaistos, johon tein vaniljakastikkeen kaveriksi. Se oli todella hyvää! Toimii varmasti myös omenalla ja kanelilla.

Sekoitin 40g kaurahiutaleita ja 15g kookosöljyä keskenään massaksi, voitelin kaksi pientä vuokaa (kuvassa), laitoin mustikat pohjalle ja kauraseoksen päälle. Uuni 200 astetta ja noin 20min.

Vaniljakastikkeen tein vaniljan makuisesta proteiinivanukkaasta ja Wholefood360 vaniljan makuisesta voimaruoasta (kuvassa). Oman maun mukaan kannattaa annostella!

Aivan superhyvää! Ajattelin kokeilla tätä myös omenalla ja jopa banaanilla! Toinen kevyt, mutta täyttävä herkku on proteiinipannarit. Ne ovat todella hyviä hedelmien tai nutellan kanssa. Kannattaa kokeilla myös suolaisia versioita, joihin laittaa vaikkapa kinkkua ja herkkusieniä. Nam!

Tässä ihan kuola valuen kirjoittelen tätä tekstiä, ja totean jälleen, että ei, ei tee mieli entisiä lempiherkkuja. Miksi tekisi, kun tarjolla on paremman makuisia ja triplasti terveellisempiä vaihtoehtoja? Suosittelen kokeilemaan näitä!

Päiväni alkaa useimmiten puurolla, joka sisältää erilaisia siemeniä (Fazer Alku sadonkorjuu). Lisään puuron joukkoon Wholefood360 voimaruokaa, joko suklaan tai vaniljan makuisena. Suklaan kanssa kaveriksi sopii banaani ja vaniljaan mustikka. Todella hyvä startti päivälle!

Kuntosalin jälkeen nappaan palautusjuoman, ja välipäivinä syön lounaaksi esimerkiksi salaatin tai kasvissosekeiton (bataattisosekeitto on taivaallista!) Välipaloja en juurikaan osaa vielä syödä, joten seuraava ruokani on päivällinen, jolloin syön lämpimän aterian, joka voi olla vaikka naudanjauhelihasta tehtyä kastiketta ja täysjyväpastaa, tai kanaa ja tummaa riisiä. Lisukkeena maistuu salaatti tai lämpimät kasvikset.

Iltapalana menee rahka ja hedelmiä tai munakas. Ajoittain myös proteiinipannarit, ruisleipä tai proteiinipirtelö. Eli kuten huomaat, syön ihan normaalisti - silti saan tuloksia! Se johtuu ihan puhtaasti siitä, että olen jättänyt valmisruoat, rasvaiset ja sokeriset herkut, energiajuomat ja alkoholin. Olen lisännyt liikuntaa (2-3krt kuntosali + lenkkeilyä). Todella helppoa ja mukavaa! Ei siis enää tekosyitä, vaan ylös, ulos ja kirpeään pieneen pakkaseen reippailemaan.

On niin mahtava tunne, kun farkut ei purista ja vaatteet alkavat taas istua. On ihanaa saada ylimääräiset kilot pois, mutta kaikista parasta on silti tämä olo! Voin niin hyvin ja olen mielettömän energinen. Haluaisin jokaisen kokevan tämän fiiliksen - ja kun ei tämä oikeasti vaadi suurtakaan muutosta, järkeä ja itsekuria vain!

Kyllä se vain totta on, että olet mitä syöt.

 

Sana & Rela teidän pikkujouluihin?

Sana & Rela etsii pikkujoulukeikkoja Oulun alueelta!

Mikäli haluat ikimuistoisen ja positiivisen bilesetin pikkujouluihisi,

ota yhteyttä minni (at) dragonwhite.com 

ja räätälöidään juhliisi sopiva paketti! 

Kaikenlaiset tapahtumat;

päiväkodit, koulut, baarit, yritysjuhlat,  

yksityis - ja yleisötilaisuudet.

Teemme tänäkin vuonna lisäksi muutaman ilmaisen 

pikkujoulusetin tuodaksemme hyvää mieltä.

Näissä asioissa yhteys Sanan facebookin kautta!

Ps. Teemme keikkoja nyt Joulun alla toki muuallakin, mutta huomioithan 

esiintymispalkkion päälle kilometrikorvaukset ja majoituksen. 

Tämä hulvaton kaksikko pistää vipinää jokaisen kinttuihin ja saa hymyn huulille!

 Myös kevään keikat myynnissä, kysy Minniltä!

Kuvat: Lungi Media

Niimpä, ole itse se muutos!

Minä tänään lenkillä.

Moikka!

Sateinen sunnuntai alkoi taas smoothiella ja reilun 10km lenkillä. Muutama kuukausi sitten sunnuntai olisi alkanut päänsäryllä ja pitsalla. Mitä tapahtui?

Tein muutama vuosi sitten ison elämäntaparemontin, pääasiassa laihduttaakseni. Homma karkasi kuitenkin käsistä pari vuotta myöhemmin ja laihdutus meni syömishäiriön puolelle. Palasin takaisin alkuperäisiin elämäntapoihini, jotka ovat nyt varjostaneet elämääni jo kaksi vuotta. En tiedä miksi en aiemmin ole ajatellut elämäntapojani. Tai kai minä olen, mutta en ole ollut tarpeeksi päättäväinen muuttaakseni niitä.

Olen syönyt epäterveellisesti, katsomatta yhtään mitä suuhuni laitan. Suklaata on mennyt levyittäin, enkä todellakaan ole ylpeä siitä juodusta kuohuviinimäärästä... Täytyy myös ihan valehtelematta sanoa, että kausittain olen myös polttanut tupakkaa. Olen elänyt siis juuri sen kaavan mukaan, mitä vastaan aikoinaan taistelin.

Nyt olen ollut 3kk tipatta ja ilman tupakkaa, lisäksi reilut 1,5kk ilman suklaata! Aika huikeita saavutuksia, joilla on iso merkitys hyvinvoinnissani. Olen energisempi ja onnellisempi kuin ikinä. Toivon, että enää en ratkea vanhaan, sillä en halua samoja myrkkyjä enää tukahduttamaan oloani. Uskon, että otin opikseni viime kerrasta ja pysyn nyt valitsemallani tiellä - haluan voida hyvin.



Bataatti ja lanttu ovat herkullisia!

Mutta mistä sain motivaatiota? 
Se on se kuuluisa hetki, kun katsot itseäsi syvälle peiliin ja tajuat, että asioiden on muututtava. Tajuat, että et voi hyvin kehossasi. Et ole onnellinen. Se hetki oli parasta. Se muutti kaiken.
Mitkä ovat tavoitteeni?
Haluan pudottaa repsahduksen tuomat kilot tietenkin, mutta pidempiaikainen tavoite on kokonaisvaltainen pysyvä elämäntapamuutos.



Kuvien välissä 2kk.

Syyskuun alussa otin itseäni niskasta kiinni. Join ensin 10päivän puhdistuskuurin, jonka takia myös ruokavalio muuttui hetkessä terveelliseksi. Kirjasin ylös kaiken mitä söin. Lisäsin pikkuhiljaa liikuntaa; aluksi jumppaa ja lenkkeilyä. Kirosin jumppatunnit alimpaan helvettiin, mutta nyt vain odotan salille pääsyä. Liikunnasta tulee niin mahtava olo. (Ei siis kannata luovuttaa, vaikka ensimmäiset kerrat ärsyttäisivät - se muuttuu hyvin pian iloksi!) Herkuttelin ensimmäisen kerran vasta tasan kuukauden kuluttua aloituksesta, eikä oikeastaan ole edes tehnyt mieli herkkuja. Olen tyytyväinen muutokseen, ja vielä tyytyväisempi, että se näkyy nyt jo myös ulospäin!

Aloita sinäkin jo tänään uusi parempi elämä! Vaikeinta on tehdä päätös. Kun olet sen tehnyt, muu sujuu helposti. Minä olen loistava esimerkki! En todellakaan olisi uskonut muutama kuukausi sitten, että elän terveellisesti ja liikun. Sohvaperunasta tuli urheilija. Voin vain suositella!

Kirjoittelen taas kun ehdin! Kommentoi ihmeessä, jos mielessäsi on jotain mitä haluaisit blogistani lukea!

Kun laihdutus menee yli.

Suurinosa blogini lukijoista varmasti muistaa huikean 25 kilon painonpudotukseni? Kyllähän siitä uutisoi lehdetkin, ja minua haastateltiin jopa radioon. Moni varmasti jäi miettimään, että mitä ihmettä sitten tapahtui? Ensimmäistä kertaa avaan projektin luurankoja...

Kesä 2013.

Aloitin ison elämäntaparemontin vuoden 2010 syksyllä. Tumppasin tupakan ja jätin alkoholin. Herkut saivat kyytiä ja söin vain mitättömät 700kcal päivässä. Hurjaa, jopa tyhmää. Paino tippui nopeasti, vaikka en harrastanut liikuntaa ollenkaan.

Projekti jatkui hyvin vuoden verran, kunnes selkäni hajosi, enkä kertakaikkiaan enää jaksanut panostaa. Masennuin, vaivuin synkkyyteen ja välillä toivoin kuolevani, sillä kivut olivat niin kamalat. Onneksi jaksoin sinnitellä ensimmäiset puoli vuotta, sillä sen jälkeen tajusin, että tilanne ei tästä miksikään muutu, vaan minun täytyy sopeutua sairauteeni ja kipuihini - oppia elämään sen kanssa. Ja minä opin. Niin jatkui projekti läskiä vastaan.

Selkäkipuja saatiin aisoihin kuntoutuksella ja lääkkeillä, joiden ansioista pystyin aloittamaan treenaamisen kuntosalilla - se oli mahtavaa! Viimein pystyin kuntoilla ja muokata kehoani, ja hommasin tietenkin personal trainerin avukseni. Muistan elävästi PT:n sanat, kun totesin haluavani lihasmassaa. Hän sanoi, että olen niin pieni, että ensin pitäisi nesteyttää ja kerätä massaa pitkän aikaa.

Tavoitepainoni laski silti kokoajan, sillä pitihän se nyt joku tavoite olla; ikinä en ollut tyytyväinen, ja kuten arvata saattaa - siinä vaiheessa seinä alkoi tulla vastaan. Näin kokoajan peilistä läskin. Aina se sama vanha Sanna tuijotti takaisin, vaikka olin laihtunut jo 25 kiloa ja olin alittanut ihannepainoni aikaa sitten. Kasvoni olivat luiset, samoin koko kehoni. Minä näin silti lihavan tytön.

Se meni syömishäiriön puolelle, Se meni yli. Sitä oli vaikea myöntää silloin kenellekään. Kulissit olivat kunnossa, ja niiden varjolla olin arjen sankari - elämäntaparemontin läpikäynyt selkäsairas ihminen. Todellisuudessa kävin taistelua itseni kanssa, itkin, oksensin ja itkin taas lisää. Olin umpikujassa.

Siinä on sellainen pieni musta-aukko, että mitä tarkalleen tuolloin tapahtui. Parantuminen kuitenkin alkoi ja sain voimavaroja musiikista. Kun pahin oli takana, päätin, että en koskaan palaa siihen oravanpyörään, joten helpointa oli palata takaisin alkuperäisiin, huonoihin elämäntapoihin. Ei hyvä.

Kevät 2015.

Siinä sitten kertyi kilo jos toinenkin, vuosien varsillahan se sitten meni jo ihan ylipainon puolelle, kuten kenties olette kuvista nähneetkin. Kumpi näistä ääripäistä on parempi - en osaa sanoa, sillä pidän molempia itselleni huonoina vaihtoehtoina. Haluan vain voida hyvin, ja luulen nyt löytäneeni sen kultaisen keskitien. Uskon, että olen nyt oppinut. Rajansa kaikella.

Toivon, että muutkin painonsa kanssa kamppailevat miettivät näitä asioita. Pääasia on voida hyvin, ei saada rasvaprosenttiaan mahdollisimman pieneksi. Suklaalevy auttaa suruun vain hetken, kun taas reipas kävelylenkki voi pelastaa koko päivän. Tärkeintä on vain löytää se tapa, joka kohentaa omaa päivittäistä jaksamista ja hyvinvointia.

Kerron seuraavassa postauksessa, miten minä löysin omani ja mitä se on.

Back in the business.

En ole kirjoittanut aikoihin. En väitä, että olisi ollut niin kiire, ennemmin sanon suoraan, etten ole jaksanut.


Rakas ukkini kuoli keväällä. Arkku laskettiin, heitin sen päälle sinisen, glitterillä koristellun ruusun ja purskahdin itkuun. Siitä alkoi alamäki. Laiminlöin kaiken, jopa työni, kun yritin epätoivoisesti käsitellä tapahtunutta. Asiasta puhuminen on vieläkin hankalaa.


Ei siitä sen enempää. Muuten voin hyvin. Olen tehnyt todella hyviä biisejä, jotka toivottavasti pian saadaan teillekin kuultavaksi. Olen myös ottanut itseäni niskasta kiinni elämäntapojen suhteen - niistä voisinkin kirjoitella tänään oman postauksen.


Pahoittelen pitkää taukoa ja pyrin jatkossa kirjoittelemaan taas aktiivisesti.

Pääosassa kauniit kynnet.

Kädet ovat ihmisen käyntikortti. Ne ovat esillä oikeastaan kaikessa mitä teemme. Minulle on tärkeää, että kynteni ovat näyttävät. Olen paljon itsevarmempi myös esimerkiksi tarttuessani mikkiin, kun tiedän ettei kuvissa näy rähjäiset lohkeilleet kynnet. Kynsistäni huolta pitää Oulussa sijaitseva Kauneus - ja kynsistudio Spinella, jonka kanssa aloitimme yhteistyön viime kesänä. Olen ollut ihan mielettömän iloinen ja tyytyväinen yhteistyöstä.

Spinella sijaitsee aivan ydinkeskustassa. Liiketila on upeasti sisustettu, ja näin talvella kynttilät luovat tunnelmaa ja viihtyvyyttä. Yrittäjänä toimiva Jenina on positiivinen ja energinen tyyppi - olemme oikeastaan aika samanlaisia, joten keskustelu on luontevaa ja mukavaa. Jenina on myös ilmeisen hyvä laulaja, sillä mielenkiinnolla aina kuuntelen kun hän intoutuu laulamaan radion säestämänä töiden ohella. Olen varma, että tässä on erittäin pidetty yrittäjä - ja ihminen! Huikea tyyppi.

Tässäpä näytille viimeisimpiä kynsiäni, joista näette maistiaisia Jeninan taidoista. Lisää hänen töitään voitte kurkata Spinellan facebookista klikkaamalla tästä!